Pintajännitys (2017)

Virva Kanerva ja Janika Salonen
P I N T A J Ä N N I T Y S
19.5.-11.6.2017

Veistosinstallaatioita ja hiilipiirustuksia

Porvoon Taidehalli
Läntinen Aleksanterinkatu 1
06100 Porvoo
Avoinna ti-pe 10-18 ja la-su 11-16

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kun lasin kaataa täyteen vettä veden pinta on lasin reunaa korkeammalla. Jokin pidättelee vettä vuotamasta yli, aivan kuin vesi taistelisi viimeiseen asti, ettei se joudu luopumaan pisarastakaan. Pintajännitys ei tietenkään pidättele kauaa – yksikin pisara liikaa ja ylimääräinen valuu pois. Taiteen tekemisessä, on oma pintajännityksensä. Jännitys on kerättävä piripintaan ennen kuin todella saa työskentelystä otteen. Jännitys on kuitenkin herkkä ja se katoaa helposti epävarmuudessa, itsetietoisuudessa ja vastoinkäymisissä. Toisesta näkökulmasta katsoen pintajännitys on se lapsena maagiselta tuntunut voima, joka sai vesimittarin pysymään veden pinnalla. Ihmettelyn kulminoituma, hetki johon palaa aina uudestaan. Taiteellinen työskentely on myös saman tyyppistä ihmettelyä, intensiivistä tuijottelua ja tarkkailua. Se on jännittämistä; rikkoutuuko pinta, joutuuko veden kalvon alle, osaako uida vai hukkuuko. Jännitys on joustava kalvo, jota vasten voi painautua, mutta ei liian rajusti tai se antaa periksi. Tekemisessä täytyy pysyä herkkyys.

Virva Kanerva on kuvanveistäjä, jonka maailmassa on sekaisin ihmiset ja eläimet vailla hierarkiaa tai logiikkaa. Samaan tilaan mahtuu sovussa ihmismäiset eläimet, eläimelliset ihmiset ja mikä tahansa siltä väliltä. Kanerva ottaa vaikutteita niin populaarikulttuurista, taidehistoriasta, myyteistä kuin uskonnollisesta kuvastostakin. Hän rakastaa kitchmäistä nostalgiaa ja söpöjä eläimiä, mutta samalla käsittelee ihmisyyden outoja ja synkkiäkin puolia. Esillä olevien teosten taustalla on ihmiselämän oleellisimmat teemat: rakkaus, pelko, suru, läheisyys ja häpeä. Juuri ne hetket kun pintajännitys on virittyneimmillään tai jo purskahtanut yli.

Janika Salosen taiteellisessa työskentelyssä oleellista on jännite ja intuitio. Esillä olevissa teoksissaan Salonen on inspiroitunut äänestä. Teokset ovat pyrkimys tallentaa erilaisten äänten aiheuttamia kehollisia kokemuksia. Teoksissa on kyse myös pinnasta ja sen rikkomisesta. Kaksiulotteisuuden muuttumista tilalliseksi kokemukseksi sekä taiteilijalle itselleen että teoksen kokijalle. Vaikka teoksissa onkin maisemallisia elementtejä, se ei ole ollut Salosen pääasiallinen tavoite. Teokset ovat pikemminkin kehollisia intuitioita erilaisista äänistä – niiden muodoista, suunnasta ja sävystä.

Virva Kanerva ja Janika Salonen ovat Lahdessa asuvia ja työskenteleviä kuvataiteilijoita. He jakavat saman työtilan, mutta eri musiikkimaun ja työskentelyrytmin. Työtilan keskellä on muovikalvo, jotta valkoinen kipsipöly ja musta hiilipöly pysyisivät omilla puolillaan.



Kommentit on suljettu.